Maalaisaateliston elämä vaihtelee läänityksestä toiseen. Pienemmissä läänityksissä aatelisto on yleensä enemmän tekemisissä rahvaan kanssa, kuin suuremmissa. Käytännössä aatelisto on paljonkin tekemisissä rikkaimpien maanomistajien kanssa, samoin useimpien porvarien. Maattomat talonpojat jäävät sen sijaan hyvin vähälle huomiolle.

​

Maalaisaatelin tärkein tehtävä on verojen kerääminen. Maattomilla aatelisilla ei ole suoranaisesti mitään erityisiä tehtäviä, ellei maaherra sellaisia heille erikseen määrää. Maattomat aateliset ovat silti aatelisia ja näin ollen lain edessä rahvaan yläpuolella. Useimmat maattomat aateliset ovat sukua maaherralle, sillä maattoman aatelisen lapset menettävät aateluuden ja maaherran sisaruksista tulee uusia maattomia aatelisia.

​

Aatelisto elää tavallisesti rikasta elämää. Kruunu vaatii tietyn määrän veroja, loput saa maaherra itse pitää. Pienet läänitykset eivät välttämättä paljoa tuota, mutta suuremmat ovat asia erikseen. Hukanmaa oli pitkään varsin vaatimaton läänitys, mutta Hukanpäiden käsiinsä saama vanha aarre ja Hukanmaan läpi vedetty uusi kruununtie ovat vaurastuttaneet Hukanpäitä suuresti.

​

Aatelisto elää kartanoissaan, joissa on selkeä hierarkia. Talon oma aatelisväki on tietenkin ylimpänä. Kartanon kokonaisuutta johtaa palkattu tilanhoitaja, joka on hyvin arvostettu ammatti. Sisätöitä johtaa talomestari, joka on tilanhoitajan alapuolella. Käytännön töistä vastaavat rengit ja piiat tai joissain paikoissa myös taksvärkkiä tekevät. Työllä voidaan maksaa osa veroista tai esimerkiksi maanvuokraa. Taksvärkkiä tekevät ovat aina talon oman palkatun väen alla. Hierarkian ulkopuolelle asettuvat asemiehet, jotka vastaavat vain talon herralle.

​

Maalaisaatelin kartanot ovat joka tapauksessa kaukana minkään valtakunnan hovista ja rikkaan porvarin kartano palveluskuntineen voi olla mahtavampi, kuin tavanomaisen maalaisaatelisen. Hukanhampaan kartano on erinomaisessa kunnossa, mutta suurta palveluskuntaa siellä ei ole. Monet ulkotyöt hoidetaan taksvärkin avulla tilanhoitajan johdolla. Sisätyöhön on omia renkejä ja piikoja.

​

Maalaisaateli on kunnioittava toisilleen ja rahvas kunnioittaa tietenkin aatelistoa. Tiukka etiketti ja suoranainen pokkurointi on kuitenkin maalaisaateliston kesken harvinaisempaa. Aatelistoa ei sinutella, vaikka he sinuttelisivatkin alempiaan. Arvonimien suhteen ollaan kuitenkin yleensä vähemmän muodollisia. Esimerkiksi vapaaherra Urho Hukanpäätä kutsutaan tavallisesti Urho-herraksi. Etunimien käyttö, edes näin, olisi hovissa kauhistus, mutta maalaisaateliston kesken tavallista. Maalaisaatelistoa voi tavallisesti lähestyä suoraan, eli audienssia voi pyytää suoraan vapaaherralta itseltään, jos hänet tapaa.