Peli sijoittuu Rajakatse fantasia ry:n omistamaan fantasiamaailmaan, jota kutsutaan yleisesti nimellä Rajakatse-maailma. Maailmasta ja varsinaisista Rajakatse-peleistä on tietoa Rajakatseen omilla sivuilla. Tähän pelin liittyvä oleellinen tieto maailmasta on kerätty tälle sivulle.

​

Rajakatseen pelimaailma, on pseudokeskiaikainen: se omaa piirteitä keskiaikaisesta Euroopasta mm. pukeutumisen ja teknisen kehityksen osalta. Myös keskiaikainen säätyjako on tosiasia. Pelimaailma muistuttaa 1300-luvun Länsi-Eurooppaa. Toisaalta pelimaailma sisältää myös konkreettista taikuutta, keksittyjä uskontoja sekä keskiaikaista vapaamielisemmän ihmiskuvan.

​

Pelimaailmassa ihmiset jakaantuvat selkeästi eri luokkiin: aatelisto, papisto, ritarit, jalokivikillan väki, virkamiehet, kauppiaat, käsityöläiset, maata omistavat talonpojat, rahvas ja lainsuojattomat. Orjuus on valtakunnassa kiellettyä. Silti sitä saattaa esiintyä piilotettuna. Siirtyminen eri luokkien välillä on harvinaista. Poikkeuksen tekee papisto ja jalokivikillat, sillä näihin luokkiin ei synnytä. Porvaristoon (käsityöläiset ja kauppiaat) on mahdollista päästä, mutta käytännössä se on ei-porvarien lapsille vaikeaa. Naimakaupoilla voi siirtyä luokasta toiseen, mutta tämä on harvinaista.

​

Laki määrittelee erilaiset oikeudet aatelistolle, papistolle, ritareille, virkamiehille, porvaristolle ja rahvaalle. Eri luokat eivät ole yhdenvertaisia lain edessä. Mitä suurempi ero on, sitä enemmän suositaan ylempää. Omaan säätyyn kannattaa suhtautua asiallisella toveruudella, ylempiään on syytä kunnioittaa kohteliaasti ja alempiaan on tapana ylenkatsoa.

​

Mies ja nainen ovat lain edessä tasavertaiset, mutta käytännössä yhteiskunta suosii miehiä. Tämä näkyy asenteissa ja oletuksissa. Esimerkiksi vaimon pitäisi aina seistä miehensä rinnalla, teki tämä melkein mitä tahansa. Lasten kurittaminen ymmärretään, mutta puolison pahoinpitely on hyvin paheksuttavaa, ja siitä on jopa joskus jaettu rangaistuksiakin. Pojat menevät tyttöjen ohi perinnönjaossa; vanhin poika on lähtökohtaisesti aina pääperijä. Leskirouva tavallisesti hallinnoi omaisuutta kuolemaansa saakka. Jos kelvollista poikapuolista perijää ei ole, niin tytär on pääperijä. Mies on perheen pää ja suvun vanhin mies on oletettu johtohahmo. Vaimot ja tyttäret eivät kuitenkaan ole mitään isännän omaisuutta. Jako naisten ja miesten töihin on tosiasia, vaikka ei välttämättä kovin tiukka. Pyykkäri olisi ehdottomasti naisen työ ja soturi tai seppä miehen työ. Palkkasotureina on silti naisiakin nähty. Heihin suhtaudutaan hyvin kirjavasti. Derecas-papiston keskuudessa sekä jalokivikilloissa naisia on kohonnut arvostettuun asemaan. Kauppiaiden ja käsityöläisten keskuudessa on myös naisia, vaikka selvästi harvemmassa kuin miehiä.

​

Lukutaito on varsin harvinainen. Vain pappien, kirjureiden ja jalokivikiltalaisten voi varmuudella olettaa osaavan lukea. Muutoin, mitä köyhemmästä on kyse, sitä epätodennäköisemmin hän osaa lukea.

​

Pelimaailmassa elää ihmisten lisäksi metsäläisiä. Näihin likaisiin, alkukantaisiin ja arvaamattomiin metsien olentoihin suhtaudutaan yleensä halveksunnalla ja pelolla, joskin yksilökohtaiset ja paikkakuntakohtaiset erot ovat suuria. Metsäläisiä ei pidetä ihmisinä ja siksi metsäläiset ovat lähtökohtaisesti lainsuojattomia.

 

Pelimaailmassa on mahdollista kohdata myös muita oudompia olentoja, mutta ne eivät ole yleisesti tunnettuja ja niihin tulee suhtautua asiaankuuluvalla tavalla. Aaveet ovat asia, joihin uskotaan totena ja aaveita pelätään. Metsissä kerrotaan liikkuvan metsäläisten lisäksi erilaisia metsänhenkiä ja eläinten henkiä. Metsään kannattaa siis suhtautua kunnioituksella. Väitetään jopa, että nuo metsänhenget voivat saada myös ruumiillisen muodon. Haltioiden väitetään olevan jotain sellaista. Haltiat ovat enemmän tai vähemmän tarua, mutta moni huhu kertoo ainakin Hukanmaalla sellaisia liikkuneen, aika paljonkin.

​

Taikuus pelimaailmassa

​

Taikuuteen uskotaan tavallisena asiana. Silti vain harva on nähnyt mitään välittömästi toimivaa taikuutta; näyttävät loitsut ovat siis todella harvinaisia. Papiston tiedetään tuntevan henkimaailman asioita ja osaavan sekä parantavaa taikuutta, että vahingoittavaa taikuutta. Toisaalta murtuneen jalan korjaamiseen papilla ei välttämättä ole tarjota enempää apua kuin kaupunkien parantajilla. Jalokivikiltojen väen väitetään olevan jonkinlaisia taikureita, mutta tarkempaa tietoa ei ole. Myös Simonidien ritareiden huhutaan osaavan taikuutta. Velhoiksi itseään kutsuvat ovat todella harvassa, ja he ovat enemmän tarinoita kuin todellisuutta. Velho-nimitykseen törmää useimmiten nohvatovilaisten Vardakovin sotavelhojen yhteydessä, vaikka killan jäsenet eivät killan nimestä huolimatta kutsu itseään velhoiksi vaan ritareiksi. Kiltojen ulkopuolisia taikojia kutsutaan noidiksi. Suhtautuminen heihin vaihtelee kunnioituksesta pelkoon, jopa vihaan. Jos hahmosi näkee pelissä todellisia loitsuja, kannattaa niihin suhtautua suurella ihmetyksellä, ja loitsijaan kunnioituksella.

 

Mahtivuoren kuningaskunta

​

Peli sijoittuu Hukanmaalle. Hukanmaa on osa Mahtivuoren kuningaskuntaa, tarkemmin Mahtivuoren eteläosaa. Kuningas on Juilo III. Pääkaupunki, missä kuningas asuu, on Suomuraja. Se sijaitsee noin päivämatkan päässä etelässä. Suomurajan ja Hajavirstan välinen kruunutie kulkee Hukanmaa läpi.

​

Kuningasta edustavat paikalliset läänitysten omistajat eli maaherrat. Maaherran yleisin aatelisarvo on vapaaherra, toinen on paroni. Vuoriniityn ja Hajavirstan maakunnissa maaherrojen ja kuninkaan välissä on vielä ruhtinas. Hajavirstassa on myös joitain läänityksiä, missä maaherran asema on ritarilla. Ritarien läänitykset eivät kuitenkaan ole periytyviä.

 

Maaherroilla on omalla läänityksellään ehdoton valta ja he ovat vastuussa vain ruhtinaalle ja kuninkaalle. Toisen läänityksen maaherraa ei maaherra voi tuomita, mutta hän voi karkottaa toisen maaherran. Hukanmaan maaheer on vapaaherra Urho Hukanpää.

​

Jalokivikillat

 

Mahtivuoressa toimii vain yksi jalokivikilta, Deinosan-kilta. Deinosan- killalla on yksinoikeus kaikkeen jalokivikauppaan koko Mahtivuoressa.

 

Muut porvarien killat

​

Kauppiaiden ja käsityöläisten on kuuluttava oman alansa kiltaan, muuten työ on laitonta. Kiltaan kuuluva voi pitää itsellään niin monta palkollista, oppipoikaa ja kisälliä kuin haluaa.

​

Laki ja järjestys

​

Lakia valvoo joko maaherra itse tai hänen tehtäväänsä nimittämä henkilö. Lainvaltijan nimitys on usein seriffi. Hukanmaan seriffinä toimii Ansio. Seriffillä on poliisin oikeudet ja oikeus komentaa vartijoita tarpeen vaatiessa. Seriffi voi toimia tuomarina määrätä rangaistuksia rikoksista ja rikkomuksista. Paikallisella aatelistolla on rikosasioissa sananvaltaa, mutta heidän on tehtävä yhteistyötä seriffin kanssa. Aatelisia ja papistoa seriffi ei voi tuomita. Aateliston rikokset käsittelee kuninkaan nimittämä maakunnan tuomari. Samoin riita-asiat (kuten maanomistuskiistat) ovat maakunnan tuomarin ratkaistavia asioita. Papisto ei ole, ainakaan virallisesti, maallisen järjestysvallan alaisena. Papistolla on oma tuomioistuin, joka käsittelee papiston omat rikkomukset sekä rikkomukset papistoa vastaan.

 

Eri alueilla on palkattuja vartijoita tai sotilaita. Kaupungeilla on yleensä omat vartijansa. Hukanmaalla tietä vartioi ratsupartio nimeltään susipartio, johtajanaan Jyry Sivaltaja. Näiden lisäksi Hukanhampaassa on joitain palkattuja asemiehiä.

 

Ritarit ovat aatelissotureita, joten heitä on syytä kunnioittaa. Arvostetuimmat ritarit ovat Simonidien ritarikuntaa.

​

Nohvatovin kuningaskunta

​

Nohvatovin kuningas on Anselmi II. Nohvatov ei eroa kulttuurisesti paljoakaan Mahtivuoresta. Maakunnat ovat enemmän erilaisia keskenään kuin Mahtivuoressa ja ihmisillä on maakuntaidentiteetti; bokealainen ja vardakovilainen pitänevät itseään ennen muuta bokealaisena ja vardakovilaisena, vaikka ovatkin tietenkin myös nohvatovilaisia. Suurin ero liittyy valtauskontoon ja sen kulttuuriseen vaikutukseen.

 

Kolmas ero liittyy jalokivikiltoihin. Mahtivuoressa on vain yksi jalokivikilta, Deinosan-kilta. Nohvatovissa näitä on peräti kolme: Bokean illusioinistit, Zharin mestarit ja Vardakovin sotavelhot. Kaikki Vardakovin sotavelhot ovat ritareita. Muitakin ritarisäätyyn kuuluvia on Nohvatovissa. Mahtivuoren arvostetuimmat ritarit ovat Simonidien ritareita, mutta muitakin ritareita Mahtivuoressa on.

 

Hurjaviini

 

Hurjaviini sijaitsee jossain kaukana etelässä meren takana, eikä siitä paikasta moni paljoakaan tiedä. Hurjaviini on osa Patrian kuningaskuntaa; muita kaupunkeja Patriasta ei Rajakatseen alueella yleisesti tunneta. Valtakunnan kuningas on Edward XIII ”Bitter”. Kuningas ei asu Hurjaviinissä. Hurjaviiniläisillä on selvästi voimakas paikallisidentiteetti, sillä he pitävät itseään aina hurjaviiniläisinä; Patriaa ei mainita juuri koskaan. Hurjaviinin kaupunki ilmeisesti hoitaa suurimman osan asioistaan itsenäisesti.

Hyvien viinien kerrotaan tulevan Hurjaviinistä.

​

Ajanlasku ja vuodenkierto

​

Elämä kulkee vuodenaikojen ja maanviljelyksen ehdoilla. Viikossa on seitsemän päivää ja ne ovat samannimiset kuin nykymaailmassakin. Kuukausia ei käytetä. Sen sijaan vuosi jakaantuu neljään kauteen: kevätkausi, kesäkausi, syyskausi ja talvikausi. Päivämäärä ilmoitetaan: X päivänä kevätkautta vuonna XXX. Vuosi lasketaan Mahtivuoressa valtakunnan ensimmäisen kuninkaan Juilo I kruunauksesta. Tosimaailman vuosi 2022 vastaa pelimaailman vuotta 482, vuodet kuluvat kummassakin maailmassa samaan tahtiin.

​

Pelimaailman vuosi vaihtuu talvipäivänseisauksena. Talvipäivänseisauksen jälkeisenä päivänä pidetään keskitalven juhla. Koska vuodet eivät ole aivan samanmittaisia, niin keskitalvi pyritään määrittelemään mittaamalla, että koska päivä on pidentynyt. Tämä on papiston tehtävä. Mittausten epätarkkuuden vuoksi on päivän pituuden mittaaminen haastavaa. Koska talvella yhteydet muualle ovat vähäisempiä, niin vuosi saattaa vaihtua eri paikoissa vähän eri aikaan. Tämä ei kuitenkaan vaikuta juurikaan, koska talvikausi jatkuu vuoden vaihtumisesta huolimatta, kunhan vuodenvaihteen virallinen päivä saadaan vahvistettua ennen kevätkauden alkamista. Vuodenvaihteen päivämäärä vahvistetaan sitten kun saadaan tietää pääkaupungin käyttämä vuodenvaihteen päivämäärä.

​

Kevätkausi ja syyskausi määritellään kumpikin 61 päivän mittaiseksi. Kesäkausi on 123 päivää. Talvikausi kestää syyskauden lopusta keskitalveen asti ja sen jälkeen 68 päivää. Toisin sanoen vuodenvaihteen ajankohta päättää sen, onko talvikauden lopussa karkauspäivää, vaiko ei. Karkauspäivä on talvikauden 121 päivä, normaalisti talvikaudessa on 120 päivää.

​

Vuoden suurimmat juhlapäivät ovat keskitalven juhla, kevätkauden alkamisjuhla, keskikesän juhla, sekä sadonkorjuunpäättämisjuhla.

​

Nohvatovissa ja Hurjaviinissä käytetään samaa vuodenkiertoa ja vuoden kausien määrittelyä. Vuodet ovat sen sijaan erilaiset. Nohvatovissa vuodet lasketaan Nohvatovin kaupungin julistamisesta valtakunnan pääkaupungiksi. Nohvatovin virallinen ajanlasku on 47 vuotta jäljessä Mahtivuoren ajanlaskua. Vardakovin maakunnassa osa väestä käyttää, kielloista huolimatta, Mahtivuoren ajanlaskua. Hurjaviinissä ajanlasku on aloitettu Hurjaviinin kaupungin perustamisesta. Ajanlasku siellä on 30 vuotta edellä Mahtivuoren ajanlaskua.

 

Uskonto

 

Mahtivuoren valtauskonto on Derecas-uskonto. Kaikkien mahtivuorelaisten on tunnustettava Derecasin oppeja, ainakin nimellisesti. Derecas oli kauan sitten elänyt mies, joka kertoi Ishaka-nimisen hengen viisauksia ihmisille.

 

Derecas-uskonto ei ota kantaa maailman luomiseen, alkuun tai loppuun, koska se on Derecasin mukaan ihmisille tarpeetonta tietoa. Uskontoon kuuluu oppi jälleensyntymisestä; asema tässä elämässä on seurausta edellisestä elämästä ja tämän elämän valinnat vaikuttavat seuraavaan elämään. Todella hyvän elämän ja viisastumisen jälkeen ihminen voi vapautua kiertokulusta, jos Ishaka niin päättää.

 

Derecas-uskonto tunnustaa muidenkin henkiolentojen, kuten Zadan, olemassaolon, mutta ei varsinaisia jumalia. Ishaka on hengistä viisain ja siksi tärkein.

 

Derecas-uskonto muistuttaa jonkin verran tiibettiläistä buddhalaisuutta.

 

Nohvatovin puolella valtauskonto on zadalaisuus. Zadalaiset palvelevat omasta mielestään jumalaa nimeltä Zada. Zadalaisten mukaan Zada on luoja ja valtias ja muut olennot, kuten Ishaka, ovat hänen alamaisiaan. Oikeamieliset palvelevat Zadaa, ja vain häneen uskovat voivat zadalaisten mielestä pelastua kuoleman jälkeen. Zadan valittuja odottaa ikuisuus Zadan valtakunnassa. Muut katoavat jonnekin. Jokaisella on zadalaisten mielestä vain yksi ja ainoa elämä, jonka Zada on ihmisille antanut.

​

Zada valitsee toisinaan ihmisiä, joille hän kertoo viisauksiaan. Näitä ihmisiä kunnioitetaan ja kuolemansa jälkeen heitä voidaan rukoilla, jos Zada-papit julistavat kuolleen pyhimykseksi. Pyhäinjäännökset ovat tärkeä osa zadalaisuutta.

Zadalaisuus muistuttaa jonkin verran katolilaisuutta.

​

Zadalaiset ja dercasilaiset tunnustavat toistensa palvonnan kohteet todellisiksi, mutta varsinaista toisen uskonnon oppia pidetään selkeästi vääränä.

​

Ihmiset saattavat palvella muitakin henkiolentoja, vaikka valtauskonnot yrittävätkin sitä vaikutusalueiltaan kitkeä. Myrskynjumalan palvonta on tästä huolimatta yhä yleistä. Myrskynjumalan väitetään olevan säiden säätäjä. Eipä siis ihme, että monet maalaiset yhä käyvät Myrskynjumalan uhrikivillä. Merenkävijät saattavat kunnioittaa Vedenjumalaa ja monet metsästäjät metsän henkiä.

​

Iiv, Primas ja Kaaoslähde ovat pahoja asioita, joista kunniallisen ihmisen ei pidä tietää muuta, kuin että näitä on varottava ja pelättävä.